Tässä kuvassa pojat "lauteilla" ennen ensimmäistä peliä. Kutkuttava jännitys hiippaili paidan sisään. Aloitus olisi toista JanPan '99 joukkuetta vastaan eli JanPa Sinistä. Melkein pahin mahdollinen aloitus turnaukselle (Pato olisi ollut, mutta se oli onneksi vasta se kolmas matsi).
Jätkät helteessä lauteilla.
JanPa Sininen - JanPa Milleniumit
Ensimmäinen peli oli selkeää tunnustelua kummaltakin JanPan joukkueelta. Ei viitsitty pelata jo Lahdessa uhkailtua pre matsia ennen turnauksen alkua, jotta liito alkaisi jo heti ensimmäisestä pelistä, eikä vasta siitä toisesta. JanPa pelin el kapiteenina ahkeroi Jami ja maaliin heitettiin kokemusta eli Juusto. Tasaisen pelin tiimellyksessä Jukka kävi sipaisemassa karhumaisen pehmeällä sipaisulla byrsän. Riemulla ei ollut rajaa, olihan tämä ennenkuulumaton suoritus siirtyä johtoasemaan turnauksen ensimmäisessä pelissä. Valitettavasti ottelun viimeisillä hetkillä JanPan '99 ehtivät tasoittamaan pelin ja lopputulos italiasta tuttu 1-1 tasuri. Ei paha alku ollenkaan. Oltiin hyvin helpottuneita, koska ei ainakaan tässä matsissa jouduttu narun päässä vietäviksi.
JanPalaisten keskinäinen taisto, palloa tuijotetaan kuin kuuta taivaalla.
Mukavan tuntuinen aloitus oli helpotus joukkueelle ja antoi uskoa omaan pelaamiseen kovista peleistä huolimatta. Päivän toinen vastus tuli Toijalasta Akaan hulppeasta kaupungista. TP-49 tuli kovaa ja peli oli paljon fyysisempää kuin ensimmäinen matsi. Milleniumit eivät antaneet tämän häiritä, vaan pelasivat tiukassa paikassa yhden kesän upeimmista matseista. Pallo kulki ilmiömäisellä tavalla pojalta toisella ja kenties tässä pelissä nähtiin myös kesän upein maali. Harvinaista herkkua näissä peleissä on nähdä puskumaali. Ja kun edeltävä tilanne lähti omalta maalilta upeilla syötöillä kohti kulmalippua päättyen hienoon keskitykseen ei riemulla ollut rajaa pallon upotessa vasempaan ylämummoon. Henkka oli muutenkin tässä pelissä uransa parhaalla pelipäällä. Ikiliikkuja Janek tekaisi myös yhden. Peli päättyi 3-2 toijalalaisten kaventaessa aivan pelin loppuhetkillä. Maalissa dyykkaili Kirppu keräten palloja kuin marjoja. Kapteenin viittaa kantoi Akaalaisia vastaan Arttu. Kuvia pelistä ei kukaan muistanut ottaa, niin hienoo sitä oli ihmetellä!
JanPa Milleniumit-Pato
Päivän kolmas koitos ja turnauksen päätavoite läheni. Tervakosken Padon kohtaaminen lähes vuoden tauon jälkeen herätti suuria tunteita. Siis tätä peliähän ei missään nimessä voida hävitä. Tunteet näkyivätkin pelissä, eikä se tarjonnut niin hienoja passeja kuin edellisessä pelissä nähtiin. Tämä oli sitä kovaa vääntämistä puoleen ja toiseen. Pato taisi vielä kaiken kukkuraksi siirtyä ensin johtoon mikä sisuunnutti Milleniumit entisestään. Turnauksen toinen puskumaali tasoitti tilanteen ja muutti pelin entistä tiukemmaksi kärhämäksi. Riemulla ei ollut rajaa JanPan siirtyessä yllättäen johtoon. Patoleiri hiljeni hetkeksi, mutta vain todella pieneksi sellaiseksi. Tästähän alkoi sellainen tsemppaaminen ja Patokoutsi Timo taisikin pistää kaikkensa peliin. Pato yritti tasoitusta sisukkaasti ja saikin monta vaarallista tilanneta JanPan maalille. Mutta aivan huikeassa vireessä ollut Felix napsi pallot hyppysiin kuin vanha tekijä. Padolla oli hyvä paikka tasoittaa vaparista aivan maalivahtialueen kulmalta, mutta pallo vain liippasi yläristikkoa. Toinen erittäin vaarallinen tilanne syntyi patolaisen tulisesta vedosta, jonka Felix hämähäkkimaisen näyttävästi liimasi vasemmasta alakulmasta hyppysiin. Kolmen leijonan arvoinen suoritus! Padon kaadossa johtotähtenä eli kapteenina oli Otto ja maalit kirjattiin Janekille ja turnauksen toiselle työjuhdalle Jukalle. Jukan töppösiin oli ripoteltu jotain maagista ainetta. Lähes niin täydellinen oli tsunamin lauantainen päivä. Peli siis JanPalle 2-1 ja turnauksen finaalipaikka oli totista totta.
Tässä Jamin piiskaa pakenee joukko patolaisia Kirpun leikatessa laitaan.Finaalipeli pelattiin HJS:n joukkuetta vastaan. Vähän kovemalla porukalla liikkeellä ollut joukkue oli voittanut kaikki alkusarjan pelit ja maalierokin oli murskaava. Omaa peliä lähdettiin silti pelaamaan, eikä siinä mitään vaikeuksia ollutkaan. Muutaman tosi maukkaan paikan HJS maalivahti pelasti upeilla heittätymisillään, toisaalta hämeenlinnalaisten hyökkäystehokkuus oli aivan toista maata. Nopeat hyökkääjät olivat pitelemättömiä, eikä Milleniumien juoksuvauhti riittänyt edes saamaan heitä kiinni. Ape torjui vastaantuloillaan monta varmaa maalia ja teki sen mihin rahkeet riittivät. Liian nopeasti maalille edenneet HJS pelaajat saivat luotua lukemattoman määrän 2vs1 ja 3vs1 tilanteita. Yhden puolustajan työmäärä jäi siten liian suureksi. Kirmon kapteenin uran ehkä ilkein peli. Oma hyökkäyspeli toimi hienosti, mutta se maali jäi puuttumaan. Milleniumit pelasivat hienoa peliä, vauhti vain ei riittänyt taitavaa ja nopeaa HJS:ää vastaan, kaaduttiin niinsanotusti saappaat jalassa. Tämäkin oli hieno suoritus, 7-0 tappiosta huolimatta.
Loppuyhteenvedon aika. Hieno turnaus, upeaa peliä, tappio saakin vähän harmittaa, mutta kokonaisuudessaan koko joukkueelta kolmen leijonan suoritus!
Edessä hyökkäys, keskellä keskikenttä ja takarivissä karmea pakisto.
Ja sitten vietiin Jurppaa, oli luvannut tipahtaa laiturilta jos voitetaan, no melkein se tehtiin, joukkueen huikeesta suorituksesta Jurppa pehmeni ja hyväksyi poikien anomuksen.
Ja matka jatkuu...
Almost there...
Kyllä lähtee!
...ja siellä uimassa (tuo nahka keskellä Liinalampea on siis Jurppa, ei karppi tms.)
Saimaan norppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti